Historiaa

Historia

4H-toiminta käynnistyi 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa vastauksena nuorten työttömyyteen, pahoinvointiin ja näihin kytkeytyneisiin muuttoaaltoihin maaseudulta kaupunkeihin. Toiminnan tavoitteena oli tuolloin tarjota nuorille sellaisia käytännön yrittämisen, työnteon ja arkielämän taitoja, että nämä voisivat pärjätä yhteiskunnassa ja erityisesti maaseudulla omalla työllään. Samalla tavoitteena oli levittää maaseudun nuorille tietoa maatilatalouden nykyaikaisista työmenetelmistä.

Suomeen 4H-aate saapui yksittäisten henkilöiden vierailtua järjestön syntysijoilla ja todettua samankaltaisen toiminnan tarpeellisuuden myös täällä. 4H-työn käynnistämiseen vaikutti useita merkittäviä järjestöjä, joista keskeisimpiä olivat kenraali Mannerheimin aloitteesta perustettu Lastensuojeluliitto, maataloudelliset järjestöt sekä Marttaliitto.

Ensimmäiset paikalliset 4H-yhdistykset perustettiin 1920-luvun puolivälissä maatalouskerhoyhdistysten nimellä. Valtakunnalliseksi keskusliitoksi perustettiin Suomen Maatalouskerholiitto vuonna 1928.

Toiminta on alkuaikojen maaseutupainotteisuudesta laajentunut sekä taajamissa että suurimmissa kaupungeissakin tehtäväksi nuorisotyöksi, joka sisällöltäänkin soveltuu yhtä hyvin maaseudun kuin kaupunkienkin nuorille. Vuonna 1969 järjestön nimi vaihdettiin vastaamaan kansainvälistä nimeä eli 4H-järjestöksi. 4H-toiminta on ollut alusta saakka poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta ja sillä on toiminnan käynnistymisestä lähtien ollut laajojen kansalaispiirien tuki takanaan.

Lähde: Suomen 4H-liitto

Matkan varrelta...

Julkaistu Laitilan Sanomissa 21.9.2012 otsikolla: 4H-aate tuli Suomeen Maatalouskerhon nimellä

Maatalouskerhot tulivat Suomeen Yhdysvalloista, joissa niitä alettiin perustaa 1920-luvulla. Laitilan Maatalouskerho perustettiin vuonna 1932. Laitila-Pyhäranta 4H-yhdistys juhlii tänä vuonna 80-vuotista taivaltaan.

Toiminta oli alkuaikoina enimmäkseen vihannespalstojen viljelyä. Kerhoon palkattiin neuvoja, joka otti yhteyttä kouluihin ja haki lapsia ja nuoria, jotka olisivat kiinnostuneita viljelemään vähintään puolen aarin kokoista alaa, silloisen Laitilan Maatalouskerhon, nykyisen Laitila-Pyhäranta 4H-yhdistyksen, puheenjohtajana vuosina 1960-1971 toiminut Eero Setälä kertoo. Kerhoneuvoja kävi tarkastamassa nuorten viljelmiä ja antoi neuvoja.

 Eeron porkkanaviljelmä

Setälä aloitti kerhotoiminnan ollessaan alakouluikäinen

- Minulla oli alavalla multamaalla porkkanaviljelmä. Muistan, että yhdistyksen silloinen sihteeri Atte Alkio tuli moottoripyörällä katsomaan viljelmääni. Porkkanamaa oli hieman kauempana, joten pääsin hänen moottoripyöränsä kyytiin. En muista, mitä hän sanoi porkkanoistani, mutta muistan sen, kun pääsin moottoripyörän kyytiin, Setälä muistelee.

Leon lampaat

Myöhemmin kerhotoiminnan piiriin tuli myös eläinten, kuten lampaiden tai kanien, hoitoa.

- Minulla oli lampaita. Löysin äskettäin vanhan ruokintasuunnitelman. Papereiden mukaan villaakin oli tullut. Sieltä löytyi merkintöjä kahdesta villan punnitsemisesta, yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1978-1980 toiminut Leo Aula sanoo.

Suomen sotien aikana maatalouskerholaisten viljelmät nousivat arvoon arvaamattomaan. Kun ruoasta oli pulaa,  yhä useampi nuori kiinnostui palstaviljelystä.

- Ennen sotia Laitilassa oli 250 nuorta viljelijää. Vuonna 1944 palstaviljelijöitä oli jo 400 ja vuonna 1947 yli 700, Setälä kertoo.

Kirstin mansikat

Laitila-Pyhäranta 4H-yhdistyksen hallituksen nykyinen puheenjohtaja Kirsti Pärkö on ollut mukana kerhotoiminnassa yhteensä 40 vuotta. Hän aloitti kerholaisena.

- Minulla oli lapsena mansikkaviljelmä. Silloinen kerhoneuvoja ehdotti, että alkaisin kasvattaa mansikoita muovin alla. Se oli silloin uutta. Sitten minulle soitettiin, että liitosta halutaan tulla katsomaan minun mansikoitani. Perkasin ne joka päivä, kun en tiennyt, milloin liiton väki tulee, Pärkö muistaa.

Kun liiton edustajat viimein tulivat, he kehuivat Pärkön mansikoita. Myöhemmin Pärkö toimi myös kerhonohjaajana.

Maatalouskerhotoimintaan ja sittemmin 4H-kerhotoimintaan kuuluivat tuohon aikaan olennaisesti kasvinäyttelyt, joita pidettiin syksyisin. Sinne kerholaiset toivat omia kasvattejaan näytille. Parhaat luonnollisesti palkittiin.

Avolava-autolla eduskuntaan

Viljelytoiminnan lisäksi kerholaiset tekivät retkiä. Lähialueisiin tutustuttiin pyörillä, mutta vuonna 1947 kerholaiset matkustivat avolavakuorma-autolla Helsinkiin tutustumaan eduskuntaan.

- Se oli sellainen tutustumiskäynti ja kyllähän siinä sellainen sateen riski oli, Setälä muistelee.

90-luvun aikana viljelypalstatoiminta väheni merkittävästi. 4H-kerhosta muotoutui harrastekerho, mutta jotkut asiat eivät ole 80 vuoden aikanakaan muuttuneet:

Tämä on hyvä harrastus lapsille ja nuorille. Kerhot tarjoavat nuorille tekemistä, yhdistyksen nykyisenä puheenjohtajana toimiva Kirsti Pärkö sanoo.

Palkittuja 4H:laisia.
4H:n kesätyöläinen juuri istutettujen kukkien äärellä.